Boracay – paluu paratiisiin kuuden vuoden jälkeen

Boracay oli mulle jo entuudestaan tuttu. Oltiin täällä puolison kanssa 6 vuotta sitten ja nyt palasin saarelle uudestaan ystäväni kanssa osana kuukauden mittaista Aasian reissua. Tultiin tänne lentäen Labuan Bajosta, Floresin saarelta, jonne meidän 4 päivän Lombok – Komodo -veneretki päättyi.
Olin varautunut siihen, että Boracay olisi muuttunut paljon. Mutta yllätyin positiivisesti!

Saari tuntui edelleen lähes tutulta. Sama White Beach, sama hiekka, sama meri. Mutta tietyt yksityiskohdat pisti silmään heti.

Boracaylle saapuminen on edelleen pieni seikkailu, mutta oikeella asenteella ei liian hankalaa. Lentokentältä jatketaan tricyclellä satamaan, sieltä noin 15 minuutin lauttamatka itse saarelle ja taas tricyclellä hotellille.
Jos majoitus on White Beachin varrella, viimeinen osuus kuljetaan jalan, koska rantakatu on edelleen täysin hiekkaa, eikä tricyclejä ajeta sinne. Tämä on yksi niistä jutuista, jotka tekee Boracaysta Boracayn.

White Beach – miksi tätä rakastetaan edelleen

White Beach on edelleen se syy, miksi Boracaylle tullaan.
Hiekka on aivan käsittämättömän hienoa, lähes puuteria. Meri on kirkasta ja turkoosia ja rantaviiva pitkä ja helppo kulkea. Vaikka ihmisiä on paljon, ranta vetää porukkaa yllättävän hyvin. Mutta yksi iso muutos oli heti näkyvissä.

Kun saavuttiin saarelle lokakuun alussa, Boracaylla oli juuri mennyt kaksi hirmumyrskyä. Rannan ja rantakadun väliin oli rakennettu bambusta ja kankaista noin 4 metriä korkeat suoja-aidat. Paikalliset sanoi, että ne puretaan pian, mutta meidän neljän päivän aikana näin ei ainakaan tapahtunut. Ne muutti rannan ilmettä ikävä kyllä aika paljon – maisema ei ollut yhtä avoin kuin ennen. Onneks aitaa ei ollu kuitenkaan ihan koko rannan pituudelta. Samoin jatkuva kaupustelu häiritsi. Kaikki myi bilepaatteja ja retkiä. Ennen ne myi baarikierroksia, nyt muoto on eri, mutta fiilis sama.

*Sisältää affiliatelinkkejä, linkit merkitty tähdellä

Meidän hotelli Red Coconut oli aika lailla ytimessä – station 1 ja 2 välissä. Se oli ihan kiva hotelli. Ihmeteltiin tosin saapuessa sitä, että miksi uima-altaan reunalta oli kannettu pois aurinkotuolit ja tilalle rakennettu iso puinen lava. No se selvis illalla, kun klo 19 alkoi ensimmäinen tulishow. Ihan siinä meidän terassin alapuolella! Ja sama toistui klo 21 – joka ilta.
Savu, meteli ja musiikki tuli suoraan huoneisiin sisälle. En tiedä oliko tää väliaikainen ratkaisu myrskyjen takia, mutta tunnelma kärsi pahasti. Sama näytti olevan muutamassa muussakin hotellissa. Muuten hotelli oli ihan hyvä ja aamupala loistava. Ihan rannalla.

Hyviä hotelleja Boracaylla – parhaalla sijainnilla

*AMBASSADOR IN PARADISE  ⭐⭐⭐⭐⭐ Station 1

*LE SOLEIL DE BORACAY ⭐⭐⭐⭐ Station 2. Majoituttiin viime kerralla.

*357 BORACAY  ⭐⭐⭐ Station 3

Missä alueella majoittua?

Boracayn suosituin ranta on nimensä veroisesti White Beach. Tällä rannalla on suurin osa hotelleista ja muista palveluista. Rantakatu, joka kulkee hotellien, ravintoloiden ja rannan välissä on myös täysin valkoisen hiekan peitossa.

White Beach on jaettu 3 eri osaan, eli stationiin.

Station 1 – Rauhallinen ja ylellinen
Boracayn valkoisen rannan pohjoisosa on leveä, rauhallinen ja tunnettu hienosta puuterihiekasta. Täältä löytyvät saaren tyylikkäämmät boutique- ja luksushotellit sekä kaikkein paras rantakaistale. Sopii matkailijoille, jotka etsii kauniita rantoja ja seesteistä tunnelmaa.

Station 2 – Boracayn vilkkain keskus
Station 2 on saaren sykivä keskus, jossa sijaitsee D’Mall, eniten ravintoloita, baareja, tulishowt ja kauppoja. Täällä on eniten palveluita ja aktiviteetteja, mutta myös eniten ihmisiä. Alue sopii niille, jotka haluaa olla tapahtumien ytimessä.

Station 3 – Rentoa ja edullisempaa
Station 3 sijaitsee etelämpänä ja tarjoaa rauhallisemman ja edullisemman majoituksen kuin Station 2. Tunnelma on boheemimpi ja rennompi, ja alue sopii budjettimatkailijoille tai niille, jotka haluaa rauhaa, mutta olla silti lyhyen kävelymatkan päässä palveluista.

Tällä White Beach rannalla on suurin osa hotelleista ja muista palveluista. Rantakatu joka kulkee hotellien/ravintoloiden ja rannan välissä on myös täysin valkoisen hiekan peitossa. Autoja tai muita moottoriajoneuvoja tällä kadulla ei ajele. Boracay on aika pieni saari. Täällä kulkee oikeastaan vain pääkatu White Beachin suuntaisesti ja sieltä on muutama poikkikatu saaren toiselle puolelle Bulabog Beachille. Hintataso täällä on hieman korkeampi, kuin muualla Filippiineillä. Tricyclet kulkee vain pääkaduilla.

Boracayn rannat

Bulabog Beach 

Bulabog on huomattavasti tuulisempi ranta, eikä ollenkaan niin hyvä uimiseen kuin White Beach. Ranta ei ollu ennen, eikä ole nytkään mun suosikki uimiseen. Tää on leijalautailijoiden aluetta ja jos sitä lajia harrastaa, paikka on varmasti loistava. Me katsottiin touhua rannalta ja todettiin, että meille riittää katsojan rooli. Laskuveden aikaan ranta on myös todella ”roskainen” – toisin kuin White Beach.

Puka Beach

Jos joku paikka oli muuttunut eniten, se oli Puka Beach.
Kuusi vuotta sitten se oli rauhallinen, lähes koskematon. Nyt ranta oli kasvanut huomattavasti – enemmän hotelleja, kioskeja, enemmän porukkaa ja enemmän kauppiaita. Hiekka täällä on aavistuksen rakeisempaa ja ranta on aika paljonkin jyrkempi. Mutta itse rannalla saatiin kyllä olla rauhassa.

Dinivid Beach

White Beachin pohjoispäästä kulkee pieni polku Dinivid Beachille. Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen. Dinivid Beachillä on pari ravintolaa ja hauskat terassit joista voi hurjapäisimmät hyppiä veteen. Ranta on vain pieni poukama. Tästä ei ikävä kyllä ole yhtään kuvaa tallessa, koska tällä kerralla meille tuli niin nopea lähtö rannalle, jotta keretään ennen auringonlaskua sinne ja vielä takaisinkin, että puhelin jäi lataamatta.

Piilotetut helmet – Tambisaan Beach, Malabonot Beach, Sugod ja Camulan Beach

Nämä pienet poukamat sijaitsee kaikki lähekkäin Boracayn eteläkärjessä, saaren toisella puolella kuin White Beach. Täällä tunnelma on täysin erilainen – ja se näkyy heti. Ranta on kapeampi ja hiekka selvästi karkeampaa kuin White Beachillä. Vesi ei ole yhtä kirkasta turkoosia, mutta silti täysin uimakelpoista. Nämä poukamat ei kuitenkaan ole mitään “postikorttirantoja”, vaan enemmän paikallisten käytössö.

Tällä alueella on pieniä paikallisia ravintoloita ja muutama resortti, mutta ei rantakatua, baareja tai myyjiä samalla tavalla kuin White Beachillä. Tambisaan Beachiltä lähtee myös paljon saariretkiä ja venekuljetuksia ja ranta toimii satamapaikkana etenkin silloin, kun sää White Beachin puolella on huonompi. Tämä tarkoittaa, että rannalla näkyy usein veneitä, eikä se ole seesteisin rantapäiväpaikka, jos etsii täydellistä uimarantaa.

Auringon pikkuhiljaa laskiessa alkaa White Beach täyttymään lomailijoista. Jokaisella varmaan odotuksissa ikuistaa se unohtumattomin auringonlasku ikinä. Ranta täyttyy myös purjeveneistä jotka palaavat päiväretkiltä. Hintataso täällä on korkeampi kuin yleisesti Filippiineillä, mutta niinhän se aina suosituimmissa turistikohteissa.

Muuttuiko Boracay sitten lopulta?

Kyllä ja ei.
Boracay ei ollut räjähtänyt käsiin niin pahasti kuin pelkäsin. White Beach on edelleen uskomattoman kaunis, meri edelleen uskomattoman puhdas ja hiekka edelleen ihan puuteria – valkoisinta mitä oon missään nähny.

Mutta kaupallisuus näkyy enemmän. Kaupustelijat on aktiivisempia, elämyksiä myydään kovemmalla volyymilla ja osa vanhasta rantatunnelmasta on siirtyny hotellialueille – ei aina parempaan suuntaan. Toivon, että tämä on vain näiden myrskyjen aikaan ja säkkituolit palaisivat rannoille myrskykauden mentyä ohi.

Boracay ei ole enää mikään salainen paratiisi. Mutta jos tietää minne menee, milloin ja millä odotuksilla, se voi edelleen tarjota juuri sen, minkä takia saareen on alun perin rakastuttu.

Silti, neljän päivän jälkeen olo oli se tuttu – kyllä tämä paikka edelleen toimii.