Prato Piazza – Tre Cime – Lagazuoi – Secada – Piz Boe – Garda järvi

Dolomiitit oli ollut mun listalla pitkään, mutta vasta tämän reissun jälkeen tajusin, miten valtava ja monipuolinen alue se oikeasti on. Me lennettiin Venetsiaan, napattiin vuokra-auto kentältä (suosittelen varaan etukäteen!) ja tehtiin looginen kierros, joka toimii – kunhan muistaa yhden jutun…Dolomiiteilla mikään matka ei ole “vain parin tunnin ajo”.

Serpentiinitiet, korkeuserot ja pyöräilijät hidastaa menoa hurjasti, mutta toisaalta… maisemat korvaa kaiken. Me oltiin alueella yhteensä 5 yötä ja se oli loppupeleissä ehkä vähän liian vähän, johtuen juurikin näistä välimatkojen hitaista etenemisistä.

Venetsiasta suunnattiin Cortina d’Ampezzoon, joka oli meidän ensimmäinen ”tukikohta”. Matka Venetsiasta Cortina DÁmpezzoon kestää kartan mukaan noin 2,5–3 tuntia, mutta todellisuudessa meillä meni n. 4,5 tuntia. Matkalla pysähdyttiin Lago di Landrolla.

Venetsiasta tehdään myös monenlaisia päiväretkiä Dolomiiteille. Sekä kesällä, että talvella. Katso tarkemmat tiedot, saatavuudet ja hinnat täältä.

Sisältää affiliatelinkkejä, linkit merkitty *tähdellä.

1. Prato Piazza – helppo alku Dolomiiteille

Korkeus: noin 2 000 m
Reitti: ~8,8 km edestakaisin
Vaikeus: helppo
Maksut: ei pääsymaksua
Miten pääsee: parkkipaikalta lähtee suoraan polku

Tää oli meidän eka stoppi suoraan lentokentältä, ennen kuin edes mentiin hotellille. Ja se oli täydellinen aloitus. Polku lähtee suoraan parkkipaikalta, eikä täällä ollut juuri muita ihmisiä. Reitti kulki suurimmaksi osaksi avointa maisemaa pitkin – peltoa ja vuoria. Ei nousuja jotka tappaa heti, vaan enemmän sellainen “tervetuloa Dolomiiteille” -kävely.

Tällä reitillä oli myös hotelli matkan varrella ja ”ylhäällä” ravintola, joka nyt oli kylläkin suljettu. Ravintola on eräänlainen päätepysäkki tälle reitille, mutta jos haluaa jatkaa matkaa ylemmäs, lähtee ravintolan takaa polku vielä jonkin matkaa. Tämä on jo vähän haastavampi kiivetä, eikä maisemat kovin paljoa siitä kummene.

Matkaan parkkipaikalta lähdettiin n. klo 16 ja takasin kerettiin just ennen auringon laskua n. 19.30. Sitten kurvattiin hotellille Cortina DÁmpezzoon, joka olikin taas kerran paljon pidemmän matkan päässä, kuin oltiin ajateltu ja perillä oltiin vasta klo 22 aikoihin. Yövyttiin Sasso Di Stria majatalossa vuorten välissä. Huone oli ihan perus, mutta sika kallis! Aamupala = paahtoleipää, keksiä ja hilloa. Tämä aamupala kaava toistu muuten lähes kaikkialla Dolomiiteilla.

2. Tre Cime di Lavaredo – ikoninen kierros

Korkeus: huiput n. 2 999 m
Kierros: n. 10 km
Aika: meillä ~4 tuntia
Miten pääsee: autolla maksulliselle parkkialueelle, josta bussi alatasanteelle ja loput kävellen

Tre Cime on varmaan Dolomiittien tunnetuin kohde. Ne kolme massiivista huippua näyttää epätodellisilta joka suunnasta. Matka alkaa alhaalta Misurinan parkkipaikalta, jossa kannattaa olla hyvissä ajoin, koska parkkipaikkoja on vain rajoitetusti. Täältä mennään bussilla vähän matkaa ylöspäin, kunnes tullaan isolle parkkipaikalle, josta lähdetään kävelemään loivaa reittiä huippuja kohti.

Tre Cime kierros on siitä kiva, että sen pystyy kiertämään kokonaan ympäri, eikä reitti ole teknisesti vaikea. Matkaan kannattaa lähteä suuntaamalla aloituspisteeltä oikealle lähtevää polkua ja näin ollen takaisin tullaan vasemmalta. Se mikä täällä yllätti eniten, oli huomata ravintoloita keskellä vuoristoa. Ilmeisesti tapana on pysähtyä oluelle, mutta meillä oli omat eväät, eikä kiinnostanu maksaa vuoristohintoja.

Paluumatkalla kuljettiin lehmälaitumen läpi, mikä tuntui aika hassulta niin korkealla ja keskellä ei mitään.

3. Lagazuoi – nopea ja helppo pysähdys

Korkeus: noin 2 835 m
Aika: meillä ~ 1 tunti. Jos kierrät ylhäällä niin enemmän
Vaikeus: helppo
Miten pääsee: Maksullisella kaapelikärryllä

Lagazuoi ei ollut alun perin meidän suunnitelmissa, mutta pysähdyttiin tänne, kun jatkettiin Cortina DÁmpezzosta seuraavana aamuna matkaa pohjoiseen. Lagazuoille mennään kaapelikärryllä, joita henkilökohtaisesti inhoan… mutta puoliso sai ylipuhuttua. Ja olihan se hyvä päätös, koska maisemat oli upeat. Lähtöpisteelle pääsee ainoastaan kaapelikärryllä, mutta ylhäältä huipulta lähtee muutama patikointireitti ympäristöön.

Lagazuoi tunnetaan myös ensimmäisen maailmansodan aikaisista tunneleista ja sotahistoriasta, mutta me käytiin täällä enemmän nopeana maisemapysähdyksenä. Toki nähtiin täällä armeijan poikia (ja yks tyttö) harjoittelemassa. Lagazuoi oli kiva lisä reittiin, mutta ei ehkä yksinään koko päivän kohde.

4. Seceda – yksi Dolomiittien suosituimmista näkymistä

Korkeus: noin 2 500 m
Vaikeus: helppo / vaikeahko
Reitti: ~ 16 km jos kävelet alas
Miten pääsee: Ortiseista kaapelikärryllä osan matkaa tai koko matka
Aika: Meillä koko päivä

Seceda oli yksi mun suosikeista. Tännekin mennään ensin kaapelikärryllä nro 1, puolessa välissä vaihdetaan kaapelikärryyn nro 2. Vaihtoehtoisesti voi jäädä pois jo ensimmäisen kärrymatkan jälkeen ja kävellä lopun matkaa ylös. Tällöin matkaa tulee n. 2 km lisää. Lippua ostettaessa voi valita tuleeko alas kävellen vai kaapelikärryllä. Lähtöpiste on Ortiseissa ja parkkipaikat aivan täynnä suosituimpina aikoina, joten varaudu pieneen etsintäretkeen.

Maisemat on just niin upeat, kuin somessa – ja näyttää livenä vielä paremmilta. Täälläkin on ylhäällä useampi ravintola ja päivän saa helposti kulumaan kierrellen upeita maisemareittejä. Secedassa ollaan enemmän vihreissä nurmimaisemissa ja tuntuu kuin olisi tavallaan lehmälaitumella, mutta reilun 2 kilometrin korkeudessa, jossa upeat vuorenhuiput halkoo maisemaa.

Alas me tultiin toista reittiä. Se lähtee ylhäältä katsottuna hissien vasemmalta puolelta, mutta puolen välin paikkeilla siirtyy hissien oikealle puolelle . Matkan alkupäässä pysähdyttiin yhteen vähän rauhallisempaan alppiravintolaan oluelle. Tämä reitti kulkee läpi metsien ja yllätys, yllätys…lehmälaidunten.

5. Piz Boè – reissun kovin päätös

Korkeus: 3 152 m
Nousu: n. 4 tuntia
Lasku: n. 3 tuntia
Vaikeus: Haastava
Miten pääsee: Sass Pordoista maksullisella kaapelikärryllä alkumatka, loput kävellen
Aika: koko päivä, jos haluat huipulle asti

Piz Boe tuli meidän reissu reitille mukaan vähän ”mustana hevosena”. Alun perin meidän piti mennä Alpe di Siusille, mutta kun illalla hotellilla googlattiin lisää, todettiin, että se näyttää aivan liikaa samalta, kuin maisemat kotosalla. Me asutaan itse peltojen keskellä, joten niinpä päätettiin skipata se.

Tilalle bongattiin Piz Boè – ja tämä oli paras päätös koko reissulla!

Autolla pääsee suurelle pysäköintialueelle Corvarassa, sieltä Sass Pardoin kaapelikärryllä vähän matkaa ja sieltä päätepysäkiltä alkaa todellinen työ. Tämä reitti ei ollu helppo. Aina kun luulet saavuttaneesi huipun, jatkuukin matka vielä saman verran ja mitä lähemmäs huippua pääsee, sitä haastavammaksi reitti käy. Välillä mentiin kivikossa, välillä ryömien, välillä roikuttiin vaijereissa.

Mutta näkymät. Koko ajan. Joka suuntaan. Piz Boe on täysi vastakohta esimerkiksi Secadalle. Tällä ei näy vihreätä missään ja välillä tuntuu kuin oltaisiin ihan eri planeetalla.

Mutta 4 tunnin kiipeämisen jälkeen huippu vihdoin saavutettiin ja fiilis oli käsittämätön! Huipulla syötiin pannarit (kyllä, sielläkin on ravintola – en vieläkään ymmärrä miten) Alas tultiin hieman eri reittiä kuin noustiin. Paluureitti lähti huipun “takaa” ja oli aavistuksen helpompi ja loivempi, mikä oli hyvä ratkaisu väsyneille jaloille.

Ja sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta…
Yhden vuoristoravintolan takapihalla asui sika. Siis ihan oikea possu, joka eleli siellä omiaan keskellä Dolomiitteja. En tiedä miksi, mutta tää jäi mieleen.

Juostiin viimeiset kilometrit alas ja heti kun päästiin autolle, taivas repesi. Vettä tuli niin paljon, että tiet lainehti. En halua edes ajatella niitä, jotka oli vielä matkalla ylös.

6. Garda-järvi – Alppien ja Italian välissä

Piz Boelta ajettiin suoraan Garda-järvelle. Ja taas kerran ajo kesti pari tuntia kauemmin kuin kuviteltiin. Perillä oltiin vasta vähän ennen puolta yötä.

Garda-järvi (Lago di Garda) on Italian suurin järvi, noin 370 km², ja se sijaitsee Alppien juurella Pohjois-Italiassa. Gardan alue on tunnettu leudosta ilmastostaan, sitrusviljelmistä, viinitarhoista ja pastellinsävyisistä pikkukaupungeista. Ihan eri fiilis kuin Dolomiiteillä.

Parkkeeraus – tärkeä huomio

Gardan rantakaupungeissa ei juurikaan ole tavallisia parkkipaikkoja, vaan pääasiassa parkkihalleja. Ja ne on usein täynnä.
Meillä kävi tuuri, kun hotelli oli varannut meille paikan valmiiksi. Muuten oltais pyöritty aika pitkään.

Missä yövyttiin?

Gardalla majoituttiin järven pohjoispäässä. Portici Romantic & Wellnes hotelli oli reissun paras. Sijainti aivan loistava ihan järven pohjoispäässä, Gardan ”keskustassa”. Huone oli valtava, vähän vanhahko, mutta se aamupala!! Vihdoin jotain muuta kuin paahtoleipää ja keksiä. Ja aamupalaravintola oli ihan torin kupeessa, josta oli hauska seurailla ohi kulkevia ihmisiä. Tarjolla oli oikeasti valikoimaa… ja jopa kuohuvaa! Dolomiittien jälkeen tää tuntu todelliselta luksukselta.

Hotelleja parhaalla sijainnilla alueella lago di garda

*Lake Front Hotel Mirage ⭐⭐⭐⭐ edullisempi

*Hotel Portici Romantic Wellnes ⭐⭐⭐⭐ kalliihko

*Lido Palace – The Leading Hotels of The World ⭐⭐⭐⭐⭐ Luksus

Limone sul Garda (mun suussa aina Limoncello 🤭)

Käytiin veneellä Limone sul Gardassa, joka on yks järven tunnetuimmista kylistä. Nimi tulee sitruunaviljelmistä, joita alueella on viljelty jo 1700-luvulta lähtien. Kylä on söpö, pieni, värikäs ja täynnä kapeita kujia. Sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Sinne pääsee helposti veneellä useista järven kaupungeista ja suosittelenkin nimenomaan veneretkeä – Garda näyttäytyy ihan eri tavalla vedestä käsin. Veneitä risteilee järvellä jatkuvalla syötöllä ja liikkuminen näillä helppoa.

Yllättävä havainto – hiekkarantoja

Mut yllätti se, että Garda-järvellä on myös hiekkarantoja.
Olin kuvitellut, että rannat olis pelkkää kiveä ja laituria, mutta järven pohjoisosassa on oikeasti pitkiä hiekkarantoja ja uimarantoja. Me ei käyty niillä, mutta hyvä tietää, jos matkustaa lasten kanssa tai haluaa yhdistää kaupunkiloman ja rantapäivät.

Kirkko korkealla vuorella

Yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä on Madonna della Corona -kirkko, joka on rakennettu kirjaimellisesti kallion seinämään korkealle vuoristoon. Se näyttää siltä kuin se roikkuisi tyhjän päällä. Me ei tällä reissulla ehditty sinne, mutta hotellihuoneen ikkunasta ihailtiin kirkkoa illalla, kun se oli upeasti valasituna. Kirkko on yksi alueen kuvatuimmista ja ehdottomasti listalla mahollista seuraavaa kertaa varten.

Käytännön vinkit Dolomiiteille

• Auto on pakollinen
• Varaa ajoihin aina extra-aikaa
• Majatalot on usein kalliita ja taso todella vaatimaton
• Aamupalat = minimalistisia (Garda poikkeus) älä odota saavasi tuoretta missään
• Sää vaihtuu nopeasti – ukkoset on todellinen riski
• 5 yötä riittää pintaraapaisuun, ei enempään

Palaisinko Dolomiiteille?

Kyllä! Ja pidemmäksi aikaa. Viis yötä ei riittänyt. Lago di Braies jäi väliin ja monta reittiä jäi näkemättä. Seuraavalla kerralla varaisin vähintään 8–10 päivää, vähemmän kohteita ja enemmän aikaa per paikka.

Dolomiitit ei ole “checklist-matkakohde”.
Se on paikka, jossa maisemat pakottaa hidastamaan – halus tai ei.